tiistai 3. joulukuuta 2013

Mystinen Ugali

Tarina alkaa siitä, että tein tänään pitkää päivää toimistolla, joka sattumalta sijaitsee koululaitoksen tiloissa. Tällä hetkellä oppilaat ovat jo joululomalla, joten koululla ei sinänsä ole mitään järjestettyä toimintaa tai henkilökuntaa. Käytännössä katsoen tällä viikolla ainoastaan keittiöhenkilökunnan edustajat ovat siivonneet koulun pihaa.

Valitin työkaverille, että alkaa nälkä vähän kurnia vatsaa ja työkaverini halusi auttaa miestä mäessä. Joululomasta johtuen koululla ei tietenkään ole ruokaa tarjolla automaattisesti, mutta ystäväni päätti järjestää minulle jotain syötävää.

Ensin minulle tarjoiltiin kuumaa vettä, johon sekoitin Africafen jauhepussin, mutta yllätys oli suuri kun tuntia myöhemmin minulle tuotiin lautanen eteen. Ja mitä sieltä paljastui?





Enemmän kuin kerran olen kuullut kysyttävän, että mitä se ”ugali” käytännössä on? No voin kertoa, että se on tuo kuvassa oleva valkoinen massa, joka etäisesti muistuttaa perunamuusia. Koko Itä-Afrikan suurinta herkkua ja todennäköisesti eniten syödyin ruokalaji.

Ugali valmistetaan maissista, ja kai sitä voi kutsua tavallaan maissipuuroksi. Valmistusvaiheessa sitä kuitenkin veivataan niin pitkään, että lopputuloksena on tahnamainen mössö. Missään tapauksessa kyseessä ei ole mitään velliä tai kaurapuuroa, vaan jotain juuri perunamuusin ja puuron väliltä.

Ja minkälainen makuelämys on kyseessä? Aivan tautisen paha. Ugali ei maistu käytännössä millekään ja yksistään sitä ei Länsimaan Markku saa lautasellista kurkusta alas. Sen verran sitkeästä ja mauttomasta muusista on kysymys.

Annoksen kylkeen laitettu perinteinen tansanialainen salaatti maistuu niin ikään todella omituiselle. Kyseessä on juuri jo mainittua mautonta, ehkä hiukan levämäistä salaattia, joka oli kuitenkin tänään omiaan saattamaan lautasellinen ugalia kurkusta alas.

Olen todella pahoillani, mutta en voi sietää tätä ruokaa. Se on kuin nielisi mohkuraista ilmaa, jossa on jotain karheaa mukana.

VINKKI: Ugali on kuitenkin perinneruokaa, joten jos sinut on esimerkiksi kutsuttu paikalliseen kotiin syömään, ja siellä tarjoillaan ugalia, niin on erittäin epäkohteliasta kieltäytyä siitä. Paikallisille usein riittää se, että otat edes vähän, mutta missään nimessä älä kieltäydy kokonaan.

VINKKI: Mikäli haluat kieltäytyä jostain perinneruuasta jo pelkästään sen maun takia, niin kannattaa aina vedota vatsaan. Paikalliset tietävät, etteivät länsimaiset vatsat välttämättä kestä paikallisia ruokia, joten voit aina vedota siihen. Todennäköisesti kaikki tietävät, että kyseessä on tekosyy, mutta se on silti kohteliaampaa kuin kieltäytyminen.

Mutta pakko oli tänään vetää koko setti ugalia naamariin, jotta jaksoi tehdä vielä iltapäivän verran töitä. Ja pakkohan se oli kiittää ja kumartaa kaveria, joka taikoi tyhjästä edes jotain syötävää. Jo pelkästään kokemuksen takia kannattaa ehdottomasti maistaa, että miten mautonta ruoka voi parhaimmillaan olla.


Työpaikka: 5,5/10
Annos: Ugalia + salaatti
Juoma: Africafe (instantkahvi)
Hinta: Vastapalvelus

-P

LINKIT:

Ugalin valmistusohje:

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

TUPLA-ARVIO! Tumaini Hostel & SEKOMU

Joulukuun kunniaksi eetteriin pulpahtaa nyt tupla-arvio, kun kaksi kieltämättä toisistaan vahvasti poikkeavaa ravintolaa joutui tulikokeeseen.


Tumaini Hostel, Lushoto, 1.12.13



Kun viime helmikuussa saavuimme ensimmäisen kerran tutustumaan Lushotoon, niin meille oli järjestetty majoitus tässä kyseisessä hotellissa. Valitettavasti.

Ensiksikin, jottei tunnelma pääse kohoamaan liian korkealla, niin ympäri pihaa on asetettu kylttejä ilmoittamaan ”No smoking / No alcohol”. Hotellin ravintolasta onnistuin tilaamaan kaksi kertaa mautonta ruokaa, jonka valmistukseen upposi luvattoman kauan.

Näin ollen ilmoitin puolisolleni, että kun täältä pääsen pois, niin en aio ikinä vierailla tässä rakennuksessa.

Nyt vajaa vuosi myöhemmin olen huomannut, että piipahdan säännöllisen epäsäännöllisesti kyseisessä ravintolassa. En tiedä mistä syystä, mutta annoin taannoin Tumainin keittiölle yhden mahdollisuuden.

Pohdimme jokin aika sitten vaimon kanssa, että missä vaiheessa sitä on muuttunut tansanialaiseksi. On asioita, joita olemme omaksuneet ympäröivästä kulttuurista. Esimerkiksi sen, ettei tunnin odottaminen ravintolassa ole millään tapaa ylitsepääsemätön kokemus.

Mauttomuuteen on tottunut jo ajat sitten. Siksipä Tumainin pettymyksiä täynnä oleva mikropizzan kokoinen kokoelma erilaisia asioita maistuu ”ihan ookoolta”.

Pizzaan tulee kanaa, maissia, tomaattia, herkkusieniä ja jonkinlainen kastike pohjalle ja juustoraastetta. Makua tässä kokonaisuudessa ei ole nimeksikään, mutta se on silti ihan syötävä ja mukava vaihtoehto lounaalle.

Hintatasoltaan Tumaini on lompakkoystävällinen. Kyseessähän on myös todellisuudessa ravintola, joka ei tarjoile alkoholia, joten juomaksi kelpasivat kylmä Pepsi ja pieni vesi. Juomat ovat käytännössä puoli-ilmaisia ja femma riittää.

VINKKI: Paikalliset pikkusuolaiset kuten chapatileipä tai sambusat ovat järjestäen todella halpoja, joten kannattaa ottaa tilauksen alle joku pieni hiukopala, jolloin odotus ei tunnu niin karmivan pitkältä.

Laitoin pizzan tilaukseen ja tilasin chapatileivän alkupalaksi. Chapatia ei käytännössä voi valmistaa väärin, joten tälläkin kertaa sain ensihätään varsin maittavan välipalan.

Itse pizza nyt ei ollut kummoinen. Ihan syötävä ja nälkä lähti.

Mutta mikäli matkasuunnitelmiisi kuuluu Lushotossa pyörähtäminen, niin valitse mikä tahansa muu hotelli. 

Esimerkiksi tämä:


Tämä jo sen takia, että vaikka hinta on huokea, niin kyllä turisti saa nauttia pari bissee ja vetää vähän paremman keittiön antimia naamariin. Jos haluat edullisen lounaan, eikä laatuvaatimuksesi ole älyttömän korkealla, niin kannattaa ainakin käydä kokeilemassa.

Tumaini Hostel: 7-/10
Annos: Tumaini Pizza (+ chapatileipä alkupalaksi)
Juoma: Pepsi + pieni vesi
Hinta: n. 4,75eur

***

SEKOMU, Magamba/Lushoto, 25.11.13



Sekomun yliopisto on Lushoton koulumaailman ylpeys. Se on niin moderni instituutio kuin tässä kontekstissa voi olla. On valtavia luentosaleja, teknologiaa, piha ja ympäristö on hyvin hoidettu ja kaikki on vähän paremmin kuin muualla Lushotossa.

Teen yliopistolla muutamia opetusjuttuja ja vietän viikottain aikaa kampuksella. Tästä johtuen myös yliopiston ruokala on tullut varsin tutuksi.

Kouluruokaspesiaali on tulossa myöhemmin, mutta tällä kertaa käsittelen Sekomun cafeteriaa yhtenä ravintolana muiden joukossa. Tämä myös siksi, että yliopisto on ihan miellyttävä kohde, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla, jos joskus tänne eksyy.

Tarjolla on erittäin perinteisiä tansanialaisia ruokia. Kattavasta listasta voi kukin valita haluamansa kokonaisuuden, jonka hinta jää niin matalaksi, ettei siitä voi edes puhua.

Vastaavan annoksen saa tilattua mistä tahansa tavan ravintolasta, jossa paikalliset käyvät syömässä. 
Tavallaan Tansaniassa on kahdenlaisia ravintoloita, niitä joiden menu on suunnattu turisteille erilaisine burgereineen, ja niihin joissa tarjoillaan käytännössä yhtä ja samaa annosta. Yleisesti suosittelen valitsemaan ravintolan, jossa on asiakkaina valkoihoisia, mutta ajan kanssa oppii syömään myös paikallista ruokaa.

Joka tapauksessa siis yliopistolla tarjoillaan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, jossa valittavana on riisi, erilainen riisi, muutama kastikevaihtoehto, pari palaa mitä tahansa lihaa ja outoa salaattia. Salaatti on jotain näiden omaa tuotosta, joka ei maistu juuri miltään. Ehkä ensimmäiseksi mieleen tulee levä.

Mutta ymmärrettävistä syistä, niin tansanialaiset osaavat valmistaa omia ruokalajejaan paremmin kuin esimerkiksi hampurilaisen. Siksipä Sekomun ateria on ihan mukiinmenevä, ja sillä pärjää pitkälle iltapäivään.
Valitsin tällä kertaa tavallista riisiä, mutta itse suosittelen pilauta, jos sitä on vain tarjolla.

VINKKI: Pilau on maustettu riisiruoka, jota paikalliset syövät lähinnä juhlissa. Riisi maustetaan ja sekaan heitetään esimerkiksi lihaa tai kanaa. Mikäli kyseessä on todella isot kemut, niin pilaun sekaan saatetaan lisätä vielä perunaa, joka on tavallaan kruunu. Itse en perunasta hirveästi välitä, kun puhutaan pilausta. Ehdottomasti maistamisen arvoinen.

Yliopiston ruokala ei ole mikään maailman päräyttävin keittiö, mutta sieltä saa todella terveellisen ja ravitsevan annoksen, joka on myös syötävää.

Mutta aivan ehdoton kruunu on tuoremehu! Todennäköisesti se valmistetaan itse tuoreista hedelmistä, enkä ole eläissäni juonut yhtä ihanaa mehua. Mehun koostumus vaihtelee päivittäin ja tällä kertaa tarjolla oli maailman parasta appelsiinimehua. Aivan ehdoton juttu!

Hirveästi ei KELAn ateriatukikortteja kysellä, joten käytännössä ruokalaan voi astella vain sisälle. 
Tansaniassa on hauska kulttuuri siinä, että oli kyseessä mikä tahansa instituutio, lääkäri, apteekki tai esimerkiksi tässä tapauksessa yliopisto, niin siellä on tuhoton määrä työntekijöitä.

Jokainen työntekijä hoitaa tälle annettua tehtävää ja vain ja ainostaan sitä tehtävää. Näin ollen esimerkiksi yliopiston ruokalassa joudut maksamaan ensin yhdelle henkilölle, joka kirjoittaa pienen lappusen, joka viedään ruokalinjan päässä olevalle henkilölle, joka lukee tilauksen seuraavalle henkilölle, joka kerää ruuan lautaselle.

Rohkea rokan syö, joten ei muuta kuin rohkeasti maistamaan paikallisia antimia niin ikään. Usein kohtaa pettymyksiä, mutta ei aina. Useammin pettymys tulee vastaan, kun kokille annetaan liian vaikea ruoka valmistettavaksi. Esimerkiksi jauhelihakastike.


SEKOMU: 8-/10
Annos: Riisi, kastike, kolme palaa lihaa, papukastike ja salaatti
Juoma: Tuoremehu (maailman parasta)
Hinta: 0,75e

-P

LINKIT:

Mikäli yliopistoura kiinnostaa tai mietit vaihtarimeininkiä, niin kyseinen oppilaitos on esimerkiksi ainoa laatuaan Tansaniassa, jossa järjestetään maisteriohjelma erityispedagogiikassa.