SUURI SUOMI-EXTRA! OSA 1

Heräsin viikko sitten lauantaiaamuun Kilimanjaron kansainvälisen lentokentän välittömästä läheisyydestä neljältä aamulla. Varsinainen Kilimanjaron huippu näkyi hetkeä myöhemmin enää lentokoneen ikkunasta, ja 20 tuntia myöhemmin astuin Helsinki-Vantaalle.

Kahden viikon aktiivilomani koitti viimein ja tarkoitukseni on sukeltaa nyt suomalaiseen kulinaristiseen maailmaan. Tiedossa on joukko miniarvioita laidasta laitaan, ja mukana on rimanalituksia, positiivisia onnistumisia ja ylivoimainen voittaja.

Pahaa-aavistamattomat suomalaiset keittiöt joutuivat koetukselle, kun asetelin ravintolan ovesta sisään Helsingissä, Jyväskylässä sekä kotikaupungissani Seinäjoella. Ja kuten arvata saattaa, niin jo logistisesti arvostelut alkavat maamme pääkaupungista.

*** GOLDEN RAX, HELSINKI, 22.9.13 ***

”Mitä yhteistä on Golden Raxin tonnikala-, salami- ja kasvispizzalla? Täytteet.”

Golden Rax houkuttelee ulkosuomalaisia ja turisteja tarjoamalla kymmenen euron sopuhintaan täysin luokatonta ruokaa, josta ainoana kotiinviemisenä on vatsakipu. Pizzan tosiaan erottaa toisistaan ainoastaan pizzalautasen edessä olevasta nimikyltistä, mutta muutoin lähinnä ohuella juustokerroksella maustettu lätty jättää pahan maun suuhun.

Lähtökohtainen ajatus kuitenkin varmaan jokaisella on se, että siellä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Ja onhan ajatus pizzabuffetista kiehtova näin, kun oma kotiosoite on toisella puolella maailmaa planeettamme köyhimmissä kolkissa.

Salaatti on liian kylmää, lihapullat einestä ja nakit ylirasvaisia. Ainoa osa-alue, joka tässä puljussa saa pisteitä on juomapiste. Jos sinulla on jano ja kymmenen euroa ylimääräistä rahaa, niin suosittelen jättämään sen lautasen siihen tiskille, ota pelkästään muki, valitse ikkunapaikka ja nauti Moskovalta tuoksuvasta monikulttuurisesta ilmapiiristä.

Golden Rax: 5,5/10
Annos: Buffet
Hinta: noin 10eur

*** MCDONALD’S, HELSINKI, 23.9.13 ***

McDonald’s edustaa ehkä enemmän länsimaista yhteiskuntaa kuin mikään muu. Maailman tunnetuin ja kuuluisin logo käsittää niin sanotut kultaiset kaaret, jotka toivottavat asiakkaan tervetulleeksi joka paikassa, joka kaupungissa ja joka maassa. Paitsi Tansaniassa.

Eikä siinä mitään, koska McDonald’sia parempaa aamupalaravintolaa saa etsiä. Jos ei oteta huomioon pientä palkkakonfliktia tuolla Amerikanmaassa, kun kyseisen ravintolan työntekijät ilmoittivat palkan olevan täysin riittämätön peruselämiseen, niin asiakasta ei tässä mekassa riistetä. Päinvastoin! Eurolla irtoaa pikkunälkään kolmen haukun juustohampurilainen ja 6,50eur klassikkoaterioiden todellinen klassikko, Yhdysvaltojen symboli, BigMac ateria.

Elämä kun ylipäätään on joukko erilaisia valintoja, niin BigMac on niistä yksi helpoimmista. Tästä nyt ei voi kirjoittaa paljoakaan. Hampurilainen on maistunut samalta 25 vuotta, joten se maistui myös nyt samalta. Eihän tämä voi olla millään mittarilla, jollei lasketa puolueetonta McDonald’sin omaa tutkimusta, terveellistä. Tosin hampurilainen harvemmin on.

McDonald’s on täysin tyhjä ja mitään sanomaton kokemus. Se ei herätä tunteita, vaan ruoka on tavallaan jo itsessään osoitus eurooppalaisesta kiireisestä elämästä, jossa kokemuksia haetaan extremeharrastuksista. 

Sen sijaan BigMac on meille yhtä tuttu ja automaattinen kuin luottokorttisi tunnusluku. Myyjä oli niin pahalla tuulella, että siitä vähennän pisteen.

McDonald’s: 6,5/10
Annos: BigMac-ateria
Hinta: 6,50eur

*** MORRISON’S, HELSINKI, 23.9.13 ***

Tämä on yksi kuuluisimpia burgerravintoloita Helsingissä, ja usein myös erittäin pidetty. Eikä suosio oli ihan tuulesta temmattu, vaan vielä joitakin vuosia sitten Morrison’sin burgervalikoima oli pettämätön. Sitten tapahtui jotain ja askel askeleelta taso on laskenut kuin pornotähden motivaatio saatuaan klamydian.

Spekulaatiot ja omat tulkintani johtavat siihen suuntaan, että suosio itsessään kääntyi lopulta Morrison’sia itseään vastaan, kun annoksia yritetään toimittaa ennätysajassa asiakkaalle. Valitettavaa.

Kävimme lounasaikaan syömässä, jolloin varsinaisen listan sijaan asiakkaalla on neljä vaihtoehtoa valittavanaan. Päädyin kanahampurilaiseen sienikastikkeella. Ajatuksena kiehtova annos oli kuitenkin jälleen pettymys, kun hampurilaissämpylä on nykyisin niin lötsö. Siitä valuu uskomaton majoneesikerros ja koko sämpylä on kuin märkä hanska.

Ei Morrison’sin ruuassa varsinaisesti mitään varsinaista vikaa ole, kuten vaikkapa naapurinsa Golden Raxin tarjoama vehnäjauhoja suolalla. Mutta ei se silti säväytäkään. Suurin ongelma on sämpylä. Siitä on tullut aikojen saatossa koko annoksen epäonnistuinein osa, jonka pilaa liiallinen majoneesin käyttö. Nyt sen syöminen tuntuu jo ajatuksena etovalta, kun suussasi on kerralla ruokalusikallinen majoneesia.

Morrison’s olisi todella asiakastyytyväisyys kyselyn tarpeessa. Toivottavasti jonain päivänä saamme takaisin vanhan kunnon Morrison’sin, jonka hampurilaiset olivat jokaisen helsinkiläisen mielestä kaupungin oikeasti parhaat. Nyt tuo teksti on ainoastaa luettavissa ikkunasta.

Morrison’s: 6/10
Annos: Kanahampurilainen kermaisella sienikastikkeella
Juoma: Iso kola
Hinta: noin 12eur

*** ANTIOKIA, HELSINKI, 24.9.13 ***

Turkkilainen keittiö on sanana jo koominen, koska koko kaupunki on niin täyteen tykitetty Opera-pizzerioita ja Stadin, Metron ja Hakiksen Kebab koloja, että vähemmästäkin tämän kansanosan keittiötaitojen arvioiminen jää aika hataralle tietopohjalle.

Antiokia onkin aivan mahtava muistutus siitä, että mikä on oikea turkkilainen keittiö. Valitettavasti puhelimestani loppui hönkä ihan viime metreillä, enkä saanut otettua valokuvaa annoksestani, mutta ruoka oli loistavaa!

Kuvia ja menun voi tarkistaa täältä: ANTIOKIA

Tilasimme ensin alkupaloiksi erilaisia juustoja ja levitteitä sisältäneen alkupalalajitelman, joka nautittiin leivän kanssa. Pääateriaksi valitsin turkkilaiset lihapullat, jotka saivat rinnalleen erilaisia vihanneksia sekä riisiä. Lihapullat eivät varsinaisesti olleet olomuodoltaan samoja, mihin olemme tottuneet, vaan kyseessä oli noin viisi tai kuusi palaa lihaa.

Mutta kyseessä ei ollut ainoastaa numeroita määrä lihanpaloja, vaan aivan taivaallisen hyviä perinteisiä turkkilaisia lihapullia. Pallerot nousivat samantien ”Parasta Helsingissä” –listalleni ja Antiokia saa erityisen kunniamaininnan todella onnistuneesta ruuasta. Kun vieläpä jälkiruoka oli kohdallaan ja seurana isoveli, joka maksoi koko lystin, niin en valita.

Antiokia Atabar: 9/10
Annos: Turkkilaiset lihapullat
Juoma: Karhu-olut
Hinta: Isoveli

*** VR, HELSINKI-JYVÄSKYLÄ, 25.9.13 ***

VR on käytännössä ihmisten peruskielessä pelkkä vitsi. Harvemmin kuulee kenenkään kehuvan kyseistä valtion ylläpitämää instanssia muuta kuin ainoastaan sarkasmiin kiedottuna.

”Vain kolme tuntia myöhässä! Hyvä VR!”

Istuin itse Pendolinon vaunuun ja nautiskelin ihanan tasaisesta kyydistä. Mietin, että mihinköhän ihmisten kollektiivinen VR-viha perustuu, eli onko taustalla se fakta, että junissa asiat olisivat jotenkin enemmän perseellään kuin muualla.

Ja tämähän ratkeaa ainoastaan kokeilemalla ja näin ollen siirryin ravintolavaunun puolelle. Kyseinen vaunuhan on junan suosituin nähtävyys ja vieläpä turistihinnoilla. Huomasin pienen tarran liimattuna myyntitiskin vitriinin kulmaan, jossa kehoitettiin ihmisiä ostamaan pikkunälkään hampurilainen. Mainoksen uhrina päädyin kokeilemaan tätä yhdysvaltalaista klassikkoruokaa, joka on levinnyt ympäri maailmaa.

Ranskalaisten puuttuessa kokonaan ravintolavaunusta, niin hampurilainen tarjoiltiin salaatin kera. Ensisilmäyksellä annos oli positiivinen yllätys. Ensimmäisen haukun jälkeen totesin, että se on tavallaan totta, että junissa monet asiat on huonommin kuin muualla. Esimerkiksi tämä uskomattoman pahanmakuinen hampurilainen.

Mikrossa liian kauan lämmitetty hampurilainen oli ehtinyt imea vesihöyryä siinä määrin, että ulkoilmassa yläsämpylä, joka ei oltu ainoastaan voideltu, vaan suorastaan maalattu sinapilla ja ketsupilla, muuttui niin kovaksi, ettei veitsi mennyt siitä läpi.

Ei hampurilainen nyt ihan läpimätä ollut ja söin salaatista tomaatit. Kyllähän se sympaattinen myyjäkin tiesi itsekin, ettei tässä nyt ihan onnistuttu tällä kertaa tämän hampurilaisen lämmittämisessä, mutta annettakoon anteeksi. Jätin annoksen syömättä.

Mutta tavallaan en voi sanoa, että minulle olisi jäänyt mitenkään huono fiilis ravintolavaunusta. Päinvastoin! Mikrohampurilainen kahvilla kustansi reilut kahdeksan euroa, joka oli mielestäni aivan mahtavaa! Koko annos kaikkine juttuineen oli niin pahaa, että se teki tilanteesta todella sympaattisen! Mukavampi paikka ravintolavaunu on käydä kuin Rax! Pisteitä ropisee sympatiasta todella paljon!

VR: 7/10
Annos: Hampurilainen
Juoma: Kahvi
Hinta: noin 8,50eur

-P