EXTRA: Oluet arvostelussa!

Loistavan ruokailukokemuksen kruunaa oikein valittu ruokajuoma. Sen tehtävä on tukea ruoka-annosta. Se on yhtä olennainen osa ruoka-annosta kuin hampurilaisen pihvi. Väärä juoma saattaa pilata koko annoksen.

Näillä sanoilla käyn arvioimaan tänään kaljaa. On ehkä väärin puhua afrikkalaisesta oluesta. Mielummin puhutaan oluesta, jota on saatavilla paikallisista kaupoista. Näin ollen tänään matkaani tarttui neljä eri olutmerkkiä: Redd’s, Baltika, Safari sekä Castle Lite.

VINKKI: Tansaniassa alkoholia on myynnissä ainoastaan harvoissa juomiin erikoistuneissa kaupoissa. Mitään Alko-meininkiä ei ole, vaan yleensä kaupan tunnistaa siitä, että sen ulkopuolella on olutkoreja. Tämä siksi, ettei kauppoja ole nimetty, eikä esimerkiksi olutta saa kaupoista, joissa myydään muuta taloustavaraa.

Tansaniassa on myynnissä useita eri merkkejä, joista ehkä tunnetuimmat lienee Kilimanjaro ja Tusker. 

Valitettavasti näitä myydään Lushotossa ainoastaan pulloissa, ja kuten edellisessä arviossa mainitsin, niin jos ostat esimerkiksi oluen pullossa, niin sinun pitää palauttaa tyhjä pullo takaisin kauppaan. Päätin skipata pullonpalautusreissun ja päädyin siis paikalliseen tölkkivalikoimaan.

Silmäilin netistä oluen maisteluohjeita, mutta pidemmittä puheitta: nyt juodaan olutta!

Premium Redd’s, 0,33l, 4,5%

Redd’s luokitellaan ainakin paikallisessa alkoholikulttuurissa olueksi. Ainakin myyjien mukaan. Tölkistä itsestään ei löydy mitään mainintaa oluesta, joka osittain selittää Redd’sin hedelmäisen maun.

Ensituoksu on todellakin hedelmäinen. Tölkin avatessa kuuluu lupaava sihinä, kun kuplat alkavat poksahdella pintaan. Redd’s on tavallaan jotain oluen, lonkeron ja siiderin välimaastoa. Se ei ole mitään niistä, mutta pääpiirteittäin raikas ja makea alkoholijuoma.

Pieniä hörppyjä otettaessa Redd’s on aikalailla Crowmoorin ja Hartwallin karpalolonkeron makusekoitus. Isoja hörppyjä otettaessa taas takavasemmalta tulee pieni oluen häivähdys. Jälkimaku on hiukan vetinen.

Maku muistuttaa välillä karpalolonkeroa ja välillä olutta. Näin ollen se onkin äkkiseltään helppoa juotavaa, mutta kuitenkin makeus tekee Redd’sistä juoman, jota voi ottaa vain tietyn määrän iltaa kohden. Itse arvioisin, että kahdeksan tölkkiä on aikalailla maksimimäärä.

Erityispisteet Redd’s saa tölkin ulkonäöstä. Grafiikaltaan tölkki erottuu muista juuri grafiikan takia. Miellyttävä ulkomuoto ja näppärän yksinkertainen logo.

Hedelmäisyys saattaa laskea juomamiellyttävyyden tunnetta, mutta pienissä määrissä nautittuna oiva janojuoma Afrikan auringon alla.

Premium Redd’s: 7/10
Yleisilme: hedelmäinen
Ruoka: broilerisalaatti persikalla
Hinta: 1e/tölkki

***

Baltika, 0,5l, 0%

Olen huomannut jo aikaisemmin, että venäläinen Baltika on rantautunut Tansaniaan. Syytä en tiedä, enkä ole sitä ottanut asiakseni kysyäkään. Kuitenkin hälytyskellot olisi pitänyt soida jo tänään Lushoton bussiaseman kulmilla olevassa alkoholitarvikekaupassa, että jos tätä myydään alkoholittomassa ja savuttomassa hostellissa, niin jotain on tavallaan vialla.

Ja niinhän siinä olikin. Eli täysin alkoholiton venäläinen olut tuli ostettua. Silti otin sen mukaan tasa-arvon vuoksi arvosteltaviin oluisiin.

Avatessa tölkin, joka on muuhun tarjontaan nähden muutaman desin suurempi kuin muut tölkit, niin pystyin aistia ja kuulla samat sihinät ja kuplivat äänet. Tölkin kyljessä komeileva nolla toki sai minut varuilleen, ja olinkin etukäteen varma, että tämä on koko olutblogin floppi.

Ensimmäinen pieni maistiainen kuitenkin palautti uskoni Moskovaan. Alkoholiton Baltika maistuu yllättävän paljon oluelle. Siinä on verrattain täyteläinen maku, ja vaikka en tiedä miltä mallas varsinaisesti maistuu, niin luulen maistaneeni vahvan maltaan.

Jälkimaku oli oluinen ja erityisesti silmät kiinni juotuna isoja hörppyjä, niin voisi kuvitella juovansa ihan olutta.

Kuten Redd’s niin myös alkoholiton Baltika on helppoa juotavaa. Loppua kohden alkoholittomuus tekee tepposen, eli Baltika alkaa vetistyä. Makuun tulee liikaa tölkin ja metallin makua, mutta muuten alkoholittomaksi olueksi voin suositella.

Miinuspisteitä tuo ainoastaa Tallinkin autolautan värimaailmaa mukaileva tölkki, joka on kaikella tavalla venäläisen tuotekehittelyn mukainen näyte siitä, mihin kaikkeen venäläinen voi nostaa oman lippunsa värit. Myös iso nolla, jota en siis nähnyt kaupassa, kyljessä laskee tunnelmaa jo ostotilanteen jälkeen.

Silti kyseessä on varsin positiivinen yllätys. Alkoholittomuus tuo mukanaan veden maun, enkä voi kuvitella, että tätä voi juoda kuin enintään kahdeksan tölkkiä illassa.

Baltika: 7+/10
Yleisilme: Sergei selvinpäin
Ruoka: mikä tahansa ruoka tilanteessa, jossa kuuluu olla selvinpäin
Hinta: 1,50e/tölkki

***

Safari, 0,33l, 5,5%

Vuodesta 1977 valmistettu Safari-olut on nimeltään jo niin tansanialainen, ettei ei muuta kuin tölkki auki ja safari njema!

Uskomattoman ruma tölkki, jonka ulkonäkö on niin tyhmä, että ei se varsinaisesti houkuttele ketään. Ensituoksu muistuttaa olutta, ja pienen hömpsyn otettaessa suun täyttää yllättävä maku. Safari ei maistu ihan niin oluelle kuin esimerkiksi Baltika. Se on yllättävän kirpsakka ja nielaistaessa humalan makuinen. En tiedä miltä humala maistuu, mutta luulen, että tältä.

Jälkimaku on valitettavan vetinen, mutta makuun tottuun yllättävän nopeasti. Tämän jälkeen Safari on helppoa juotavaa, jonka maku voimistuu suussa nopeasti. Arvostelun vahvin olut myös maistuu siltä.

Maku on vahva, mutta ei liian viinainen. Helppoa juotavaa, joka ehdottomasti sopii liharuokien kanssa. Maksimimäärä on ehkä 12 tölkkiä per ilta. Tämä johtuu jo prosenttimäärästä, joka on hivenen suomalaista kolmosta korkeampi.

Kaikinpuolin Safari on tyhmästä nimestään huolimatta varsin juomakelpoinen olut. Ensivaikutelma saattaa tuntua hieman laimealta, mutta suosittelenkin, että Safari on isojen hörpsyjen olut.

Safari: 9-/10
Yleisilme: ruma tölkki
Ruoka: kaikki liharuuat
Hinta: 1e/tölkki

***

Castle Lite, 0,33l, 4%

Safarin jälkeen nautittuna Castle Lite on pelkkää vettä. Haju on olutmainen, mutta ensimaku on vähän vetinen, eikä lainkaan niin maltainen kuin Safari. Pienissä hörpsyissä olut ei maistu niin vahvasti, mutta kun ottaa suun täydeltä Castle Liteä, niin tujakkuus löytyy sieltä.

Erityispisteitä Castle Lite saa tölkistä, jossa hopea kertoo väri myös kuluttajalle alkoholin määrän. Liten isoveli, eli pelkkä Castle, on kiedottu kultaiseen tölkkiin. Ero näiden kahden välillä on juuri prosentti.

Maultaan Castle Lite on ehkä hieman laimea. Erityispiirteenä mainittakoon, et oluesta puuttuu kokonaan mallas ja humala. Niinpä se toimiikin juuri kevyempien ruokien kanssa. Ehkä parhaiten jopa yksinään.

Makuun kuitenkin tottuu yllättävän nopeasti, ja verrattuna muihin oluisiin, niin Castle Litea voi maksimissaan juoda enemmän kuin muita arvosteltavia oluita. Ehkä noin 14 tölkkiä iltaa kohden.

Se ei humalluta samalla tavalla kuin Safari, ja tarkempi tutkiminen puhuu myös sen puolesta, että se on kalorimäärältään pienempi kuin muun muassa jo mainittu Safari.

Maku paranee juodessa, ja hörppyjen mukana suun täyttää myös oluen ominaismaku. Castle Lite onkin ehkä helpointa juotavaa kaikista jo mainituista.

Castle Lite: 8-/10
Yleisilme: kevyt kesäjuoma
Ruoka: kevyet liharuuat, kasvikset, salaatit
Hinta: 1e/tölkki

VINKKI: Tansaniassa Lite/Light ei tarkoita varsinaisesti samaa kuin Suomessa, eli että juoma olisi kalorimäärältään kevyempi tai sokeriton. Kyseinen merkintä tarkoittaa lisäksi alkoholin prosenttimäärää ja sitä, että se on normaalia pienempi. Riippuu tuotteesta ja valmistajasta, mutta perusnyrkkisääntö on se, että kyseinen merkintä tarkoittaa lähinnä pienempää prosenttimäärää.

VINKKI: Muista aina, että humalassa liikkuminen on vaarallista kehitysmaissa. Ystävälliset ja englantia puhuvat henkilöt eivät välttämättä ole kiinnostuneita oikeasti suomalaisesta kulttuurista, kielestä tai Helsingin asukasluvusta. Pimeällä liikkuminen ja outoon seuraan liittyminen humalassa on vaarallista! Paras tapa välttää ryöstö tai uhkaava tilanne on yksinkertaisesti, ehkä jopa valitettavasti, pidättäytyä alkoholinkäytöstä varsinkin jos ei tunne aluetta. Hotellien baarit ovat yleisesti turvallisia, mutta erityisesti isoissa kaupungeissa pienes hyväs hönös täynnä intoa ei kannata lähteä tutkimaan Dar Es Salaamin kortteleita.

Älä koskaan juo mitään alkoholituotetta, jonka joku outo henkilö sinulle tarjoaa. Paikallinen viina on nimeltään Konyagi, jota myydään muovipakkauksessa. Jos haluat ottaa terävän, niin tee se mielummin hotellissa. Alkoholin laatua ja esimerkiksi prosenttimäärää ei tarkkailla, ja vastaan saattaa tulla myös pimeää viinaa. Se mitä paikalliset juo, ei välttämättä ole se, mitä juuri sinun kannattaa juoda.

Kannattaa muistaa se, että uskonto kieltää monilta paikallisilta alkoholin käytön, joten siinä missä itse olet pienessä tuuterissa kysymässä neuvoa paikalliselta, niin tämä on selvin päin. Valitettavasti paikalliset osaavat myös hyödyntää tilanteen.

-P

LINKIT:

ILMAINEN SÄHKÖPOSTIPALVELU

Ja edelleen se sama linkki:

PURILAISEN MARSSI FACES KATO