Suuri pikaruokaextra!

Tänään jutellaan vähän pikaruuasta, ja nimenomaan afrikkalaisesta pikaruuasta. Kuten arvata saattaa, niin McDonalds ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Koko valtiosta löytyy yksi hampurilaisketju (Marrybrown, josta arvio tässä tekstissä), jolla on ravintoloita ainoastaan Dar Es Salaamissa, joten jos nälkä yllättää, niin matkamiehen on käännyttävä erilaisten katukeittiöiden puoleen.

Katukeittiöitä löytyy bussiasemilta, toreilta ja kaupunkikeskuksista. Niiden menu on koko lailla sama: ranskalaisia vapaavalintaisella höysteellä. Valittavana on liha, kananmuna ja mahdollisesti kana. Valitettavasti niille lukijoille, jotka eivät syö punaista lihaa, niin on pakko sen verran sanoa, että Tansaniassa on kahdenlaista kanaa tarjolla: pahaa ja syömäkelvotonta.

Kanalajeja on kaksi, joista toinen laji munii ja toinen on tarkoitettu lihaksi. Uskomuksen, ja miksei kokemuksenkin, mukaan paras liha tulee vapaana kasvaneesta kanasta. Valitettavasti kanat eivät kuitenkaan kasva sillä tapaa, että niistä saisi lihaa, vaan esimerkiksi kanankoivessa on muutaman haukun verran lihaa, ja muuten koipi on pelkkää luuta, jännettä ja muuta syömäkelvotonta höttöä.

Niinpä itse olen lopettanut kanan syömisen kokonaan ja esimerkiksi katukeittiössä valitsen aina ranskalaiset lihalla. Tässäkin on oma arpapelinsä, kun liha on jo edellisessä tekstissä mainittua ”sitä tavallista”. Näin ollen osa annoksesta jää auttamatta syömättä.

VINKKI: Mikäli olet suuntaamassa Tansaniaan ja päätät ruokailla katukeittiössä, niin usein myyjä kysyy tilauksen yhteydessä, että ”kuinka monta lihaa?”. Tällä tarkoitetaan vartaita, joihin tulee keittiöstä riippuen tietty määrä lihanpaloja. Itse olen todennut, että kannattaa valita vähintään viisi.

Tansanialainen perinneruoka on öljyinen salaatti, johon tulee punasipulia ja tomaattia. Ehdottomasti kokeilun arvoinen. Salaatista kannattaa mainita aina erikseen tilauksen yhteydessä. Hinnat pyörivät noin 1,50euron ja 2euron hujakoilla, joten hyvällä omallatunnolla uskaltaa sijoittaa katukeittiön antimiin.

Arvioitavana tällä kertaa on kolme pikaruoka-annosta ja keittiötä: Mombo New Motel, Marrybrown sekä yksi katukeittiö Korogwessa. Sen enempää lässyttämättä, niin käydään annosten kimppuun!

Mombo New Motel: Ranskalaiset lihalla

Mombon näkemys pikaruuasta.

Mombo on risteyskaupunki, tai kaupungin sijaan ehkä kookas kyläkeskus, josta käännytään Dar Es Salaam – Arusha päätieltä ylös Usambaran vuoristoon ja Lushotoon. Kylällä ei ole varsinaisesti mikään mairitteleva maine, ja esimerkiksi Lonely Planet (2004) kuvaa paikkaa seuraavalla lauseella:

”Mombo is the scruffy junction town at the foot of the Usambara Mountains. Better than staying in Mombo is to head outside of the town. You should have no trouble getting a dalla-dalla up to Soni or Lushoto.”

Yhdeksän vuoden jälkeen voin sanoa, että tuo lause pitää edelleen paikkaansa. Mutta koska se on tärkeä yhdyskaupunki bussiliikenteessä, niin et voi välttää Momboa, mikäli reissaat väliä Dar Es Salaam – Arusha. Näin ollen itsekin valitsin taannoin bussin kulkupelikseni ja matkasin työasioille Dar Es Salaamiin.

Mombo New Motel on matkan ensimmäinen etappi, johon bussit pysähtyvät ”teelle”. Pysähdys on hyvä käyttää hyödyksi, koska edessä on noin seitsemän tuntia ajomatkaa ennen päätepysäkkiä. Näin ollen New Motelin toiseen päätyyn on laitettu pystyyn erittäin askeettinen keittiö.

Käytännössä ulkopuolinen ei välttämättä edes ymmärrä, että kalteri-ikkunan takana tuijottava mies on kokki, joka myy ruokaa. Kannattaakin ensimmäisellä kerralla vain seurata paikallisia.

Valittavana on perusmenu. Sisäpuolen ravintolasta on saatavilla mitä ilmeisemmin muutakin ruokaa, mutta kaverini neuvosta päätin valita ranskalaiset lihalla. Annos on yhtä karu kuin itse paikka ja Mombo muutenkin. Maustevalikoimasta löytyy ketsuppia ja suolaa, mutta myös positiivisena yllätyksenä limeviipaleita, joilla voi maustaa lihaa. Tästä ehdottomasti pisteet plakkariin. Väritön annos kustantaa matkabudjetissa 1,25euroa.

Liha oli sitkeää ja puolet palasista jäi syömättä, koska niitä ei voinut yksinkertaisesti nielaista. Ranskalaiset olivat sen sijaan ihan ok, ja nälkä pysyi poissa aina Dariin saakka. Annoskoko oli myös kohtalainen, mutta en voi suositella Mombo New Motelia kenellekään muuta kuin pakkotilanteessa.

Mombo New Motel: 6-/10
Annos: ranskalaiset lihalla
Juoma: itse ostettu vesipullo Lushotosta
Hinta: 1,25e

***

Marrybrown: Jumbo Burger Meal

Jumbo Burger Meal

Aikaisemmin tänä keväänä kävimme vaimon kanssa Dar Es Salaamissa jälleen työasioissa ja asuimme alkujaan suomalaisten perustamassa Onnela hotelli/hostellissa. Heti kärkeen pakko kehua itse hotellia. Se sijaitsee varakkaalla, suhteellisen turvallisella alueella, aivan Sea Cliffin kasinon kupeessa, mutta on hintatasoltaan miellyttävä (57eur/yö). Käytössä on uima-allas, pieni ravintola/baari sekä tennis- ja lentopallokenttä. Lisäksi hotelliin voi majoittaa koiran, meidän tapauksessa vieraita vihaavan sympaattisen chihuahuamme.

Kävelymatkan päässä hotellilta sijaitsee Tansanian ainoa hampurilaisketju Marrybrown, jolla on ravintoloita ripoteltuna lähinnä hyville seuduille ja esimerkiksi kaikenkattavaan Mlimani City-kauppakeskukseen. Marrybrownin logiikka on sama kuin muissakin hampurilaisravintoloissa. Annosvaihtoehtoja on vähän, muutama erikokoinen perushampurilainen ja kanahampurilainen, johon voi ottaa lisukkeeksi ranskalaiset ja juoman.

Itse valitsin kuvan ja nimen perusteella oletettavasti koko menun isoimman annoksen. Toisin kuin esimerkiksi Euroopassa, niin varsinaisesta pikaruokalasta ei ole kysymys, vaan annoksen valmistus kestää yllättävän kauan. Mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy, kuten jatkuva pettyminen kaikkeen, mitä annokseen kuuluu.

Annos tarjoillaan lautaselta ja ranskalaisten kyytipojaksi voi valita ketsuppia tai chiliketsuppia. Ranskalaisia on vähän ja niillä ei kauaa nälkää pidetä poissa. Juoma on älyttömän pieni, 0,33l, joka on juotu muutamalla kulauksella ja hampurilainen toimitaan isossa pahviboksissa, jonka sisältää paljastuu pakkauksen kokoon verrattuna mitättömän pieni pulla.

Joten ranskalaiset eivät tuo lisäarvoa annokseen, vaan päähuomio kääntyy hampurilaiseen. Peruskauraahan se on, eli ei mikään makujen ilotulitus, vaan pikaruokaketjulta maistuva purilainen. Kuitenkin siinä määrin onnistunut asiassaan, että sen syö ihan mielellään.

Tansaniassa jotenkin sämpylän koko suhteessa pihviin on valtava. Marrybrownin suurin hampurilainen onkin lähinnä älytön sämpylä, jonka välissä on pihvi, mausteita ja tomaattia.

Koska kyseessä on ainoa varsinainen hampurilaisketju, tai ainakin ainoa, johon olemme törmänneet tai kuulleet puhuttavan, niin arvostelussa on otettava hiukan takapakkia. Katukeittiöön verrattuna ketjuruoka on suunniteltu mahdollisimman helposti ja nopeasti valmistettavaksi tehdashötöksi, ja tälläkin kertaa sen maku muistutti kastikkeella maustettua muovia.

Näistä huolimatta uskallan ohjata ihmisiä käymään Marrybrownissa, koska kahden viikon riisi/papu –linja alkaa varmasti tökkiä loppua kohden, ja sen sijaan, että Marrybrownista haettaisiin makuelämyksiä, niin sen funktio on enemmän toimia koti-ikävän lievittäjänä. ”A small piece of home”, kuten kavereille olen kuvannut.

Marrybrown: 6,5/10 tai 7,5/10 (ylimääräinen piste koti-ikävän lieventämisestä)
Annos: Jumbo Burger Meal (hampurilainen, ranskalaiset ja juoma)
Juoma: Coca-Cola
Hinta: noin 4e

***

Korogwe katukeittiö

Ylivoimainen voittaja!

Valitettavasti asumme kaupungissa, jossa ei ole yhtään kansainvälistä pankkiautomaattia. Lähin löytyy Korogwesta, jonne on noin reilun kahden tunnin ajomatka. Lähdinkin tässä eilen niin sanotulle rahanhakureissulle ja nälkähän se yllätti samantien, kun pankkiautomaatista oli nostettu muutama satatuhatta paikallista valuuttaa.

Tansaniassa on yksi erikoisuus ja se on pankkilaitos, joita on ripoteltu sinne tänne suurempiin keskuksiin, joka on alun perin perustettu ainoastaan naisasiakkaille. Tänä päivänä varmaan asiakaskunta koostuu myös miehistä, mutta joka tapauksessa naistenpankin seinästä löytyy luottokortin hyväksyvä automaatti ja pankkia vastapäätä pieni katukeittiö, jonka yhteydessä on pieni sekatavarakauppa.

Taktisesti jätin loppuun koko tämänkertaisen pikaruokakeittiöiden voittajan, koska annos oli kaikilla mittareilla mitattuna parempi kuin muissa paikoissa. Menu toisti itseään ja samoin minä, eli annokseni koostui ranskalaisista ja lihasta. Lisäksi salaattia ja juomaksi Coca-Cola.

Korogwe on vastaavanlainen risteyskaupunki kuin Mombo. Se sijaitsee ison risteyksen ympäristössä, josta liikenne kulkee niin Arushaan, Dar Es Salaamiin kuin Tangaan. Kuitenkin kaupungissa asuva saksalainen ystäväni kertoi, ettei Korogwe ole mikään turistikohde, vaan nimenomaan läpikulkupaikka. Näin ollen kaupungista puuttuu kokonaan länsimaiset standardit täyttävät ravintolat ja tarjolla on nimenomaan ranskalaisia.

Tässä tapauksessa kuitenkin varsin onnistunein tuloksin. Palvelu oli verraten hyvää ja annos toimitettiin nopeahkosti (lue: alle 25min). Annokseen valitsin lihaa viiden vartaan verran, joka osoittautui jälleen hyväksi määräksi.

Suurin osa lihasta oli syötävää, salaatti oli perustomaattikurkkumixtapee, mutta ranskalaisten seassa oli raastettua porkkanaa, joka maistui todella hyvälle. Lisäksi tarjolla oli tuoretta chilikastiketta. Toisin kuin chiliketsuppi, niin tässä kastikkeessa oli potkua ja tulisuutta juuri sopivasti. Se ei polttanut suuta, mutta antoi annokselle juuri sopivan lisäsävyn.

Hinta oli Mombon pihamaakeittiötä hitusen korkeampi, noin 1,50e, mutta sen maksoi mielellään. Palvelun yhteydessä henkilökunnan edustaja toi myös vadin ja lämmintä vettä käsien pesua varten, joka oli yllättävä ja harvinainen peliliike, mutta sangen tarpeellinen. Söimmehän kuitenkin ulkona.

Muutamaa sitkeää lihan- ja suuhun eksynyttä luunpalaa lukuunottamatta tämä keittiö voitti tämän kertaisen pikaruokavertailun sekä ruuan että hinnan puolesta. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Paikka siis sijaitsee sitä pankkia vastapäätä, jolla on vihreä logo ja kansainväliset kortit hyväksyvä automaatti!

Korogwe katukeittiö: 8-/10
Annos: ranskalaiset lihalla ja salaatilla
Juoma: Coca-Cola
Hinta: 1,50e

Tarkoitukseni on valmistaa kotikeittiössä seuraavaksi Ulugurun Varjo, mutta tulossa on myös erillinen osio pikkunälkään sopivia erilaisia paikallisia ruokia, joiden suvereenista voittajasta ei ole pienintäkään epäilystä!

-P

LINKIT:

Wikitravelista ei edes löydy Momboa kuin mainintana tässä tekstissä:

MAININTA MOMBOSTA