Suuri pikaruokaextra!

Tänään jutellaan vähän pikaruuasta, ja nimenomaan afrikkalaisesta pikaruuasta. Kuten arvata saattaa, niin McDonalds ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Koko valtiosta löytyy yksi hampurilaisketju (Marrybrown, josta arvio tässä tekstissä), jolla on ravintoloita ainoastaan Dar Es Salaamissa, joten jos nälkä yllättää, niin matkamiehen on käännyttävä erilaisten katukeittiöiden puoleen.

Katukeittiöitä löytyy bussiasemilta, toreilta ja kaupunkikeskuksista. Niiden menu on koko lailla sama: ranskalaisia vapaavalintaisella höysteellä. Valittavana on liha, kananmuna ja mahdollisesti kana. Valitettavasti niille lukijoille, jotka eivät syö punaista lihaa, niin on pakko sen verran sanoa, että Tansaniassa on kahdenlaista kanaa tarjolla: pahaa ja syömäkelvotonta.

Kanalajeja on kaksi, joista toinen laji munii ja toinen on tarkoitettu lihaksi. Uskomuksen, ja miksei kokemuksenkin, mukaan paras liha tulee vapaana kasvaneesta kanasta. Valitettavasti kanat eivät kuitenkaan kasva sillä tapaa, että niistä saisi lihaa, vaan esimerkiksi kanankoivessa on muutaman haukun verran lihaa, ja muuten koipi on pelkkää luuta, jännettä ja muuta syömäkelvotonta höttöä.

Niinpä itse olen lopettanut kanan syömisen kokonaan ja esimerkiksi katukeittiössä valitsen aina ranskalaiset lihalla. Tässäkin on oma arpapelinsä, kun liha on jo edellisessä tekstissä mainittua ”sitä tavallista”. Näin ollen osa annoksesta jää auttamatta syömättä.

VINKKI: Mikäli olet suuntaamassa Tansaniaan ja päätät ruokailla katukeittiössä, niin usein myyjä kysyy tilauksen yhteydessä, että ”kuinka monta lihaa?”. Tällä tarkoitetaan vartaita, joihin tulee keittiöstä riippuen tietty määrä lihanpaloja. Itse olen todennut, että kannattaa valita vähintään viisi.

Tansanialainen perinneruoka on öljyinen salaatti, johon tulee punasipulia ja tomaattia. Ehdottomasti kokeilun arvoinen. Salaatista kannattaa mainita aina erikseen tilauksen yhteydessä. Hinnat pyörivät noin 1,50euron ja 2euron hujakoilla, joten hyvällä omallatunnolla uskaltaa sijoittaa katukeittiön antimiin.

Arvioitavana tällä kertaa on kolme pikaruoka-annosta ja keittiötä: Mombo New Motel, Marrybrown sekä yksi katukeittiö Korogwessa. Sen enempää lässyttämättä, niin käydään annosten kimppuun!

Mombo New Motel: Ranskalaiset lihalla

Mombon näkemys pikaruuasta.

Mombo on risteyskaupunki, tai kaupungin sijaan ehkä kookas kyläkeskus, josta käännytään Dar Es Salaam – Arusha päätieltä ylös Usambaran vuoristoon ja Lushotoon. Kylällä ei ole varsinaisesti mikään mairitteleva maine, ja esimerkiksi Lonely Planet (2004) kuvaa paikkaa seuraavalla lauseella:

”Mombo is the scruffy junction town at the foot of the Usambara Mountains. Better than staying in Mombo is to head outside of the town. You should have no trouble getting a dalla-dalla up to Soni or Lushoto.”

Yhdeksän vuoden jälkeen voin sanoa, että tuo lause pitää edelleen paikkaansa. Mutta koska se on tärkeä yhdyskaupunki bussiliikenteessä, niin et voi välttää Momboa, mikäli reissaat väliä Dar Es Salaam – Arusha. Näin ollen itsekin valitsin taannoin bussin kulkupelikseni ja matkasin työasioille Dar Es Salaamiin.

Mombo New Motel on matkan ensimmäinen etappi, johon bussit pysähtyvät ”teelle”. Pysähdys on hyvä käyttää hyödyksi, koska edessä on noin seitsemän tuntia ajomatkaa ennen päätepysäkkiä. Näin ollen New Motelin toiseen päätyyn on laitettu pystyyn erittäin askeettinen keittiö.

Käytännössä ulkopuolinen ei välttämättä edes ymmärrä, että kalteri-ikkunan takana tuijottava mies on kokki, joka myy ruokaa. Kannattaakin ensimmäisellä kerralla vain seurata paikallisia.

Valittavana on perusmenu. Sisäpuolen ravintolasta on saatavilla mitä ilmeisemmin muutakin ruokaa, mutta kaverini neuvosta päätin valita ranskalaiset lihalla. Annos on yhtä karu kuin itse paikka ja Mombo muutenkin. Maustevalikoimasta löytyy ketsuppia ja suolaa, mutta myös positiivisena yllätyksenä limeviipaleita, joilla voi maustaa lihaa. Tästä ehdottomasti pisteet plakkariin. Väritön annos kustantaa matkabudjetissa 1,25euroa.

Liha oli sitkeää ja puolet palasista jäi syömättä, koska niitä ei voinut yksinkertaisesti nielaista. Ranskalaiset olivat sen sijaan ihan ok, ja nälkä pysyi poissa aina Dariin saakka. Annoskoko oli myös kohtalainen, mutta en voi suositella Mombo New Motelia kenellekään muuta kuin pakkotilanteessa.

Mombo New Motel: 6-/10
Annos: ranskalaiset lihalla
Juoma: itse ostettu vesipullo Lushotosta
Hinta: 1,25e

***

Marrybrown: Jumbo Burger Meal

Jumbo Burger Meal

Aikaisemmin tänä keväänä kävimme vaimon kanssa Dar Es Salaamissa jälleen työasioissa ja asuimme alkujaan suomalaisten perustamassa Onnela hotelli/hostellissa. Heti kärkeen pakko kehua itse hotellia. Se sijaitsee varakkaalla, suhteellisen turvallisella alueella, aivan Sea Cliffin kasinon kupeessa, mutta on hintatasoltaan miellyttävä (57eur/yö). Käytössä on uima-allas, pieni ravintola/baari sekä tennis- ja lentopallokenttä. Lisäksi hotelliin voi majoittaa koiran, meidän tapauksessa vieraita vihaavan sympaattisen chihuahuamme.

Kävelymatkan päässä hotellilta sijaitsee Tansanian ainoa hampurilaisketju Marrybrown, jolla on ravintoloita ripoteltuna lähinnä hyville seuduille ja esimerkiksi kaikenkattavaan Mlimani City-kauppakeskukseen. Marrybrownin logiikka on sama kuin muissakin hampurilaisravintoloissa. Annosvaihtoehtoja on vähän, muutama erikokoinen perushampurilainen ja kanahampurilainen, johon voi ottaa lisukkeeksi ranskalaiset ja juoman.

Itse valitsin kuvan ja nimen perusteella oletettavasti koko menun isoimman annoksen. Toisin kuin esimerkiksi Euroopassa, niin varsinaisesta pikaruokalasta ei ole kysymys, vaan annoksen valmistus kestää yllättävän kauan. Mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy, kuten jatkuva pettyminen kaikkeen, mitä annokseen kuuluu.

Annos tarjoillaan lautaselta ja ranskalaisten kyytipojaksi voi valita ketsuppia tai chiliketsuppia. Ranskalaisia on vähän ja niillä ei kauaa nälkää pidetä poissa. Juoma on älyttömän pieni, 0,33l, joka on juotu muutamalla kulauksella ja hampurilainen toimitaan isossa pahviboksissa, jonka sisältää paljastuu pakkauksen kokoon verrattuna mitättömän pieni pulla.

Joten ranskalaiset eivät tuo lisäarvoa annokseen, vaan päähuomio kääntyy hampurilaiseen. Peruskauraahan se on, eli ei mikään makujen ilotulitus, vaan pikaruokaketjulta maistuva purilainen. Kuitenkin siinä määrin onnistunut asiassaan, että sen syö ihan mielellään.

Tansaniassa jotenkin sämpylän koko suhteessa pihviin on valtava. Marrybrownin suurin hampurilainen onkin lähinnä älytön sämpylä, jonka välissä on pihvi, mausteita ja tomaattia.

Koska kyseessä on ainoa varsinainen hampurilaisketju, tai ainakin ainoa, johon olemme törmänneet tai kuulleet puhuttavan, niin arvostelussa on otettava hiukan takapakkia. Katukeittiöön verrattuna ketjuruoka on suunniteltu mahdollisimman helposti ja nopeasti valmistettavaksi tehdashötöksi, ja tälläkin kertaa sen maku muistutti kastikkeella maustettua muovia.

Näistä huolimatta uskallan ohjata ihmisiä käymään Marrybrownissa, koska kahden viikon riisi/papu –linja alkaa varmasti tökkiä loppua kohden, ja sen sijaan, että Marrybrownista haettaisiin makuelämyksiä, niin sen funktio on enemmän toimia koti-ikävän lievittäjänä. ”A small piece of home”, kuten kavereille olen kuvannut.

Marrybrown: 6,5/10 tai 7,5/10 (ylimääräinen piste koti-ikävän lieventämisestä)
Annos: Jumbo Burger Meal (hampurilainen, ranskalaiset ja juoma)
Juoma: Coca-Cola
Hinta: noin 4e

***

Korogwe katukeittiö

Ylivoimainen voittaja!

Valitettavasti asumme kaupungissa, jossa ei ole yhtään kansainvälistä pankkiautomaattia. Lähin löytyy Korogwesta, jonne on noin reilun kahden tunnin ajomatka. Lähdinkin tässä eilen niin sanotulle rahanhakureissulle ja nälkähän se yllätti samantien, kun pankkiautomaatista oli nostettu muutama satatuhatta paikallista valuuttaa.

Tansaniassa on yksi erikoisuus ja se on pankkilaitos, joita on ripoteltu sinne tänne suurempiin keskuksiin, joka on alun perin perustettu ainoastaan naisasiakkaille. Tänä päivänä varmaan asiakaskunta koostuu myös miehistä, mutta joka tapauksessa naistenpankin seinästä löytyy luottokortin hyväksyvä automaatti ja pankkia vastapäätä pieni katukeittiö, jonka yhteydessä on pieni sekatavarakauppa.

Taktisesti jätin loppuun koko tämänkertaisen pikaruokakeittiöiden voittajan, koska annos oli kaikilla mittareilla mitattuna parempi kuin muissa paikoissa. Menu toisti itseään ja samoin minä, eli annokseni koostui ranskalaisista ja lihasta. Lisäksi salaattia ja juomaksi Coca-Cola.

Korogwe on vastaavanlainen risteyskaupunki kuin Mombo. Se sijaitsee ison risteyksen ympäristössä, josta liikenne kulkee niin Arushaan, Dar Es Salaamiin kuin Tangaan. Kuitenkin kaupungissa asuva saksalainen ystäväni kertoi, ettei Korogwe ole mikään turistikohde, vaan nimenomaan läpikulkupaikka. Näin ollen kaupungista puuttuu kokonaan länsimaiset standardit täyttävät ravintolat ja tarjolla on nimenomaan ranskalaisia.

Tässä tapauksessa kuitenkin varsin onnistunein tuloksin. Palvelu oli verraten hyvää ja annos toimitettiin nopeahkosti (lue: alle 25min). Annokseen valitsin lihaa viiden vartaan verran, joka osoittautui jälleen hyväksi määräksi.

Suurin osa lihasta oli syötävää, salaatti oli perustomaattikurkkumixtapee, mutta ranskalaisten seassa oli raastettua porkkanaa, joka maistui todella hyvälle. Lisäksi tarjolla oli tuoretta chilikastiketta. Toisin kuin chiliketsuppi, niin tässä kastikkeessa oli potkua ja tulisuutta juuri sopivasti. Se ei polttanut suuta, mutta antoi annokselle juuri sopivan lisäsävyn.

Hinta oli Mombon pihamaakeittiötä hitusen korkeampi, noin 1,50e, mutta sen maksoi mielellään. Palvelun yhteydessä henkilökunnan edustaja toi myös vadin ja lämmintä vettä käsien pesua varten, joka oli yllättävä ja harvinainen peliliike, mutta sangen tarpeellinen. Söimmehän kuitenkin ulkona.

Muutamaa sitkeää lihan- ja suuhun eksynyttä luunpalaa lukuunottamatta tämä keittiö voitti tämän kertaisen pikaruokavertailun sekä ruuan että hinnan puolesta. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Paikka siis sijaitsee sitä pankkia vastapäätä, jolla on vihreä logo ja kansainväliset kortit hyväksyvä automaatti!

Korogwe katukeittiö: 8-/10
Annos: ranskalaiset lihalla ja salaatilla
Juoma: Coca-Cola
Hinta: 1,50e

Tarkoitukseni on valmistaa kotikeittiössä seuraavaksi Ulugurun Varjo, mutta tulossa on myös erillinen osio pikkunälkään sopivia erilaisia paikallisia ruokia, joiden suvereenista voittajasta ei ole pienintäkään epäilystä!

-P

LINKIT:

Wikitravelista ei edes löydy Momboa kuin mainintana tässä tekstissä:

MAININTA MOMBOSTA

Moshin Tuoksu

Kotikeittiöstä taas terve!

Koska huomenna Suomessa joka kolmannessa kodissa podetaan krapulaa, niin tässäpä loistava resepti taltuttaa tuo kansankiihoitusjuoman aiheuttama paha olo. Resepti on varsin simppeli, mutta lopputulos sitäkin parempi! Tarvitset ainoastaan muutamia ruoka-aineita, vehnäjauhoja, oman avokaadopuun ja hyvän soittolistan taustalle.

Kävin tänään kaupungilla noutamassa joukon ruoka-aineita maittavaa dinneriä silmällä pitäen. Olinhan kuitenkin päättänyt valmistaa puolisolleni Moshin Tuoksu –annoksen. Tärkein osa Moshin Tuoksua on jälleen kerran liha, jota lähdin metsästämään teurastajalta. Lushoton keskustan torialueella on eräänlainen Lihoiksi vaan –trio, joka käsittää kolme teurastamoa vierekkäin. Kävellessäni kohti tuota triangelia, niin ensimmäinen teurastaja pomppasi jo pystyyn ja osoitti kädellä, että tännepäin ystäväni, tännepäin!

Olemme asuneet jo sen verran pitkään täällä, että ihmiset ovat oppineet tuntemaan meidät. Opettajapariskunta Irentestä. Näin ollen teurastajakin kysyi ensin kotikylämme kuulumiset, ja kertoi tietävänsä vaimoni, joka on niin ikään käynyt ostamassa lihaa häneltä.

Kama kwa kawaida on swahilia ja tarkoittaa ”kuten yleensä”. Pyysin kilon verran lihaa ja teurastaja kysyi ”kama kwa kawaida?” ja ajattelin tämän tarkoittavan sitä lihaa, jota myös vaimoni on ostanut. Vastasin tyytyväisenä myöntävästi ja teurastaja alkoi pistää koukusta roikkuvasta lehmän ruhosta siivua. Jossain vaiheessa meno meni aika railakkaaksi ja kadulle lensi avonaisesta oviaukosta luun palasia, mutta en viitsinyt huomauttaa asiasta.

Sen lisäksi, että kwa kawaida on yhtä kuin yleensä, niin se on mitä ilmeisemmin myös nimitys tietynlaiselle lihalle. Tämä selvisi minulle kotona, kun aloin tutkia ostamaani lihaa tarkemmin. Hintaa kilolle ”sitä yleisintä” lihaa ei onneksi tullut kuin 2,50e, mutta sen erityispiirre on se, että siinä on sitten kaikkea. Lähinnä pirstaloitua luuta ja jännettä. Varsinaista lihaa sain raavittua veitsellä ja saksilla ehkä noin 300g. Koiramme kiittivät minua vuolaasti reippaan kokoisesta tuliaisesta kaupungilta.

Takaiskusta huolimatta päätin valmistaa Moshin Tuoksun. Moshi on kaupunki Tansaniassa, joka tarkoittaa käännettynä savua. Moshin Tuoksu onkin monimerkityksellinen nimi, koska se voi tarkoittaa joko kyseisen kaupungin tai savun tuoksua. Myöhemmin totesin nimen tulevan jälkimmäisestä.

Ensin siis perkataan kaiken kattavasta lihasta niin paljon syötäviä osia kuin mahdollista. Tämän jälkeen viritetään keittiön pöydän päähän Made In China lihamylly, lautanen alle, ja ei muuta kuin veivaamaan. Kun katsoin ensimmäisen kerran myllyä, niin totesin syöväni pääni, jos se vempain todella toimii. Päätäni en ole kylläkään syönyt, mutta mylly pistää lihaa jauhelihaksi semmoisella tarmolla, että oksat pois. Eihän siinä mikään muu harmita kuin se, että veivaaminen alkaa jossain vaiheessa rasittaa olkavartta.

Kun liha on myllytetty valmiiksi, niin alkaa taikinan teko. Moshin Tuoksu on kaksiosainen ruoka, jossa valmistetaan kaksi erillistä ruokaa ja tarjoillaan ne yhdessä. Taikinan valmistaminen on helppoa. Siitä on tarkoitus paistaa myöhemmin ohuita leipiä, joten kulhoon heitetään pari desiä vettä, puolikas desiä öljyä, puoli teelusikallista suolaa ja 5,5 desiä vehnäjauhoja. Nämä sitten vaivataan taikinaksi.

Kun taikina on valmis, niin siitä kieritetään muovailuvahatekniikalla pitkula, josta sitten leikataan noin 10-12 pienempää palasta. Palaset pyöritetään palloiksi, ja jätetään hetkeksi esimerkiksi liinan alle.

Tämän jälkeen on hyvä valmistaa etukäteen semmoiset ruokalajit, jotka voi laittaa loppuajaksi jääkaappiin odottamaan, että ateria on valmis. Itse opin puolisoltani varsin helpon tavan valmistaa omaa guacamolea. Tätä varten kävimme hakemassa tontillamme sijaitsevasta avokaadopuusta kaksi avokaadoa. Nämä sitten puolitetaan ja sisälmys kaivetaan pienellä lusikalla esimerkiksi lautaselle. Sitten pilkotaan haluttu määrä sipulia ja tomaattia ja puristetaan sitruunasta vähän mehua mauksi. Homma sitten sotketaan mössöksi. Kannattaa pilkkoa tomaatti ja sipuli mahdollisimman pieniksi paloiksi, jotta mössöytyminen helpottuu.

Ainoa valmis asia Moshin Tuoksussa on majoneesi, jonka ostin kaupungilta. Tähän perusmajoneesiin saa kuitenkin helposti väriä ja makua lisäämällä sinne paprikamaustetta. Mauste ja majoneesi sekoitetaan keskenään ja tavan majoneesi saa pienen pikantin vivahteen paprikaa.

Minulta kesti yli 30-vuotta ymmärtää, että porkkanahan on maailman paras juttu. Moshin Tuoksua varten tehdään isolla pannulla jauhelihameininkiä, johon tulee lihaa, pilkottua paprikaa, sipulia ja porkkanaa. Kun liha alkaa näyttää syötävältä, niin ei muuta kuin paprikat, sipulit ja porkkanat pannulle ja maustetaan. Maustamisessa käytän tutuksi tullutta kokeilutekniikkaa. Tällä kertaa erityisesti keskityin maustamiseen, jota liha saisi hyvin makua. Suolaa, pippuria ja chiliä joukkoon semmoinen määrä, että lihasta tulee syötävää ja homma on siististi cool.

Nopeuttaakseen operaatiota, niin liinan alla olleet pallerot otetaan samalla esille, kun jauheliha alkaa paistua. Kaulinta meille ei ole suotu, eikä sitä saa ostettua koko maasta, joten sen virkaa hoitaa ehdottoman tehokkaasti tyhjä viinipullo. Palleroista kaulitaan haluaman kokoisia pieniä leipiä, kuitenkin niin, että kokoa leivälle tulee silleen hyvin. Leivistä tulee ohuita ja paistaminen onkin siten nopeaa. Molemmin puolin ihan minuutin verran, niin että leipä saa paistamisen väriä, eikä pienet palovauriot haittaa. Kannattaa kuitenkin olla suhteellisen tarkka, ettei polta koko lättyä kerralla.

Samalla kun liha ja jutut paistuu viereisellä pannulla, niin yksi kerrallaan paistetaan leivät. Homma alkaa olla bueno. Tässä kohtaa myös keittiön ilman täyttää savu, josta siis annoksen nimi Moshin Tuoksu.

Virkistävä lisä ruokaan on tomaatti ja kurkku, joka kannattaa leikata pieniksi kuutioiksi. Oman maun tuo myös juustoraaste. Onneksemme asumme lähellä tuttavapariskuntaa, jolla on oma juustofarmi. Näin ollen voimme noutaa tarvittaessa erilaisia juustoja 500metrin päästä kotoa. Oman kasvimaamme antia edustavat myös vaimoni kasvattamat lehtisalaatin systeemit.

Ruokajuomaksi valitsimme lauantain kunniaksi Dodoma punaviintä ja jääkaapista löytyi myös yksi tölkki Redd’s olutta, jossa on hedelmäinen maku.

Ateria tarjoillaan siten, että lätty lautaselle ja täytteet päälle! Moshin Tuoksu on erittäin nopeasti täyttävä annos, jota poikkeuksellisesti tässä tapauksessa kannattaa syödä haarukalla ja veitsellä. Mikäli leipästen koko antaa myöden, niin niistä on myös helppo tehdä rullia, jolloin päästään periafrikkalaiseen tapaan syödä käsin.

Moshin Tuoksu on helevetin hyvän makuinen! Ja näillä ruokalajeilla valmistettuna myös terveellinen!

Moshin Tuoksu: 9-/10

”Masain Salaisuutta vaativampi annos valmistaa, mutta lopputulos on sen väärti! Varo sirottelemasta liikaa chiliä!”

-P

Tulossa olevia juttuja: helppo ohje valmistaa Keihäänkärki, pikaruokaa Afrikassa sekä kahden viikon loman takia Suuri SUOMI-EXTRA!

LINKIT:

Yksi lempikaupungeistani Tansaniassa! Kilimanjaro sijaitsee aivan hollilla:

MOSHI

Yksi lempibaareistani Suomessa! Vanhan kotikaupunkini (2001-2006) Jyväskylän ehdoton helmi, ja musta tuntuu, että tuolla tapahtuu jotain erikoista syyskuussa:

MUSTA KYNNYS

Sekä perinteisesti muistutus Purilaisen Marssin FB-ryhmästä:

PURILAISEN MARSSIN FB-SETTI

Ja hei! Mikäli haluat tukea työtämme täällä, niin ohjeet toimittaa pieniä lahjoituksia löytyy työblogistamme:

DESTINATION LUSHOTO

Masain Salaisuus ranskalaisilla

Kuten jo mainitsin, niin Purilaisen Marssiin on tiedossa joukko uudistuksia. Uutena osiona haluan esitellä teille ravintoloiden sijaan myös omia kokkauskokeilujani. Ilmoitettakoon heti kättelyyn, etten ole mikään Gordon Ramsey. Annokset eivät varmasti ole innovatiivisuudessaan mitään mestariluomuksia, mutta ajatus on valmistaa ruokaa paikallisista ruokalajeista näillä taidoilla, jotka meikäläiselle on suotu.

Ruuanlaittohan vastaa käytännössä musisointia siinä, että harjoittelemalla tulee paremmaksi ja kokeilemalla voi kehittää uusia juttuja. Meikähän tunnetaan siitä, etten jaksa harjoitella, joten menen suoraan kokeilemaan.

***

Made In China -lihamyllymme.

Tansaniassa kotiruuan valmistaminen on jo kokeilu itsessään. Tiettyjä peruselintarvikkeita, kuten jauhelihaa, ei ole saatavissa. Sitä varten isoimmissa kaupungeissa on myytävänä lihamyllyjä, ja mekin metsästimme Arushasta kyseisen kiinalaisvalmisteisen manuaalimoottorilla toimivan työkalun. Käsiveivi on olennainen osa laitteen toimintaa, jota tosin tänään ei tarvittu, mutta myöhemmin sitä tullaan kuitenkin hyödyntämään useaan otteeseen.

Toinen on mausteet, joiden löytäminen on niin ikään työn alla. Asuessamme vielä hetki sitten isommassa kaupungissa, niin teimme täsmäiskun intialaisten sekatavarakauppaan, ja siksi maustehyllystämme löytyy muutamia perusmausteita, kuten chiliä, paprikaa, pippuria ja niin edelleen.

Mitään ei ole valmistettu, sekoitettu, pilkottu tai esipaistettu etukäteen, vaan koko ruuanlaitto perustuu täysin tuoreisiin tuotteisiin, joita kadulta saa suomalaiseen hintatasoon verrattuna edullisesti. Liha ostetaan suoraan teurastajalta, vihannekset saapuvat suoraan maatiloilta ja hedelmät ihmisten puista.

Tänään päätin valmistaa jotain nokkelaa ja näppärää afrikkalaista kotiruokaa, mutta koska emme olleet käyneet kaupassa, niin jouduin soveltamaan ja sovittamaan hommat uusiksi. Munakuriirimme ei suostunut toimittamaan tänään kananmunia kotiimme (Kyllä! Meillä on oma kananmunakuriiri, joka toimittaa meille tilatun määrän kananmunia suoraan kotipihallemme!), joten ajatus pihveistä oli pakko vaihtaa.

Näin ollen valmistin itselleni ja puolisolleni Masain Salaisuus ranskalaisilla  -annoksen. Ruokaan tarvitaan muutama hullu peruna, hyvää lihaa, vähän mausteita, kenialainen kattila sekä tansanialainen sähköuuni.

Ensin pilkotaan perunoista sopivan kokoisia siivuja. Valmistin kerran vahingossa eräänlaisia sipsejä, joten itse suosin, että siivuista tulee suhteellisen ohuita. Tällöin myös paistaminen on nopeampaa ja perunaan tulee ranskalaisia muistuttava fiilis. Kun siivut on pilkottu, niin kokemuksen kautta huomasin, että maustaminen on helpompaa tehdä käyttämällä erillistä pientä lautasta. Tilkka ruokaöljyä ja sekaan hitusen suolaa ja chiliä. Tämän jälkeen ei muuta siivu kerrallaan öljytilkkaan ja kieritetään molemmin puolin, jotta öljy ja mausteet tarttuvat molemmin puolin. Paistaminen tapahtuu uunissa, joten maustetut siivut vain suoraan pellille.

Afrikassa asuminen vaatii käytännössä valkonaamalta sen verran riskihallintaa, että on huomattavasti parempi vaihtoehto ostaa uuni, josta löytyy sekä sähkö- että kaasulämmitteiset levyt. Sähköä säännöstellään niin ahkeralla otteella, että käytännössä siihen ei kannata luottaa. En ensimmäisenä mainostaisi myöskään ”Tanga on Eurooppa” –kaupasta ostettua uunia siitä, että levyjen ja uunin käyttäminen onnistuu samaan aikaan. Kannattaa siis jakaa käyttö siten, että uunin ollessa päällä niin levyt lämpiävät kaasulla.

Fonduekattila ei ole ensimmäinen asia, joka löytyy joka afrikkalaisesta kodista. Näin ollen käytännöllinen ja hassunkokoinen kenialainen kattilamme korvasi tämän. Kattilaan lisätään ruokaöljyä haluttu määrä ja ei muuta kuin levylle porisemaan. Tätä ennen leikataan lihasta pieniä kuutioita. Itse ostan aina kilon kerrallaan lihaa kaupungilta, mutta semmoista määrää ei Tysonin Mikekään jaksa kuutioida ja paistella, joten kukin leikkaa kuutioita oman mielensä mukaan.

Kun omasta mielestäsi aika on kypsä siirtyä eteenpäin, ranskalaiset ovat uunissa ja öljy porisee levyllä, niin ei muuta kuin ronskisti kuutiot öljyn sekään. Muutama minuutti paistamista ja homma on selkeä.

Koko homma vie kaikkinensa noin 45 minuuttia, joista perunoiden pilkkominen ja maustaminen suurimman osan ajasta, joten kattele aina välillä uuniin, ettei ranut pääse palamaan. Me emme käytä leivinpaperia, koska sitä ei saa yhdestäkään kaupasta, joten tämän takia öljyäminen ajaa sen, ettei perunat jää kiinni uunipeltiin. 

Kun lihat ja ranskalaiset ovat valmiita, niin nopeaan salaattiin tarvitaan kurkku ja tomaatti. Tomaatista ja kurkusta voi tehdä mieleisensä näköisen herkullisen salaatin, joka toimii muutoin aika tiukan paketin kyytipoikana.

Masai Salaisuus ranskalaisilla!

Jos pelkää liiallista öljyn tai rasvan käyttöä, niin kannattaa ennen Masain Salaisuus ranskalaisilla -annosta pitää pieni paasto alle. Afrikassa lihominen on kuta kuinkin mahdotonta, koska ruoka on koko lailla terveellistä aina.

Herkkuaterian kylkeen voi tarjoilla viikonloppuisin olutta ja arkipäivisin vettä. Mikäli perheessä on sairastelua, niin kannattaa etukäteen jakaa vesipullot perheenjäsenten kesken, jottei pöpöt pääse leviämään vesipullon kautta. Ateria on periafrikkalaiseen tapaan helpompaa syödä käsin. 

Masain Salaisuus ranskalaisilla: 8/10

"Nopea ja helppo ruoka, jota voi valmistaa seurueen koon mukaan niin paljon kuin tarvitsee. Varo läträämästä liikaa öljyn ja chilin kanssa."

Seuraavalla kerralla keitellään pastaa!

-P

LINKIT:

Kaverini kaveri. Tanskalainen kundi, joka tekee swahiliksi musiikkia. Suosittelen tutustumaan:

MZUNGU KICHAA

Lepponen kansa, joka pukeutuu juuri kuten luulet:

MASAIT / MAASAIT: LEPPOSTA PORUKKAA

Purilaisen Marssin virallinen FB-ryhmä löytyy edelleen täältä:

PURILAISEN MARSSI FACEBOOKISSA

Muller's Lodge, Lushoto, 17.8.2013

Ennen kuin paneudun tämän päiväiseen ruokailukokemukseeni, niin kerrottakoon, että kyllä kyllä. Tämä blogi alkoi ryminällä ja loppui yhtä nopeasti kuin Andreas Johnsonin musiikkiura (muistanette menneiltä vuosilta suuren suosion saaneen Glorious-hitin). Nyt muuttuneen elämäntilanteen mukaan ajattelin herättää tämän blogin takaisin menneiden aikojen loistoonsa.

Blogiin tulee muutoksia ja uudistuksia. Siinä arvioidaan edelleen ravintoloita, kuten tässäkin tekstissä, mutta tulossa on myös uudenlaisia juttuja, kuten kotiruuan valmistaminen, eri artistien omia reseptejä ja niin edelleen. Lisäksi uudistuksena on linkkien lisääminen aina blogitekstin loppuun.

Kuten ehdin jo päivittää kuvaukseen, niin musiikinopetustyöt vei meikämandoliinin päiväntasaajan eteläpuolelle Tansaniaan. Ensimmäiset askeleet uudessa kotimaassamme otimme helmikuussa Kilimanjaron kansainvälisellä kentällä, ja muutaman mutkan kautta olemme asettuneet aloillemme Usambaran vuoristossa sijaitsevaan Lushoton kaupunkiin.

Totesin Suomesta ostamani Lonely Planetin olevan jo sen verran vanhentunut, että hankin Dar Es Salaamista päivitetyn version. Oppaassa kuvataan tansanialaista tapa- ja ruokakulttuuria seuraavilla sanoilla:

”Jos paikallinen kutsuu sinut kotiinsa syömään, niin on erittäin epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta. Kyseessä on kunnia-asia ja usein sinulle tarjoillaan myös parempaa ruokaa kuin mitä saat tansanialaisesta ravintolasta.”

Paikallinen ystäväni kuvaili ruokakulttuuria sen sijaan tällä tavoin:

”Käytännössä Tansaniassa ei ole minkäänlaista ruokakulttuuria. Ihmiset valmistavat ruokaa, koska ihmisen on pakko syödä jossain välissä. Siitä ei yritetä tehdä millään tasolla maittavaa, vaan ainoastaan täyttämään yksi elämisen perustarpeista.”

Törmäsin sattumalta belgialaiseen turistipariskuntaan samassa lounaspaikassa, jotka taas totesivat näin:

”Joka ravintolassa tarjotaan kaikkea, mutta niitä ei osata valmistaa ja menun Traditional African Dishes käsittää ranskalaisia ja kanaa.”

Ja itse käyttäisin paikallisista ravintoloista termiä:

”Toistuva rangaistus.”

Tältä pohjalta hyökätäänkin kärkkäästi kiinni ensimmäiseen arvosteltavaan Tansaniassa sijaitsevaan ravintolaan. Arpaonni osui vahinkolaukauksena Muller’s Lodgen pahaa-aavistamattoman keittiöhenkilökunnan kohtaloksi. Vahinkolaukaus siinä mielessä, että ehdottomasti yksi lempiravintoloistani avaa keittiön vasta viideltä iltapäivällä, joten vaimoni ehdotuksesta teimme niin sanotun seikkailuajelun ja kokeilimme vaihteeksi jotain täysin uutta ravintolaa.

Lushoton yksi tavaramerkki on koko ajan kasvava turismi, joka on tuonut mukanaan kaupungin verrattain pieneen asukaslukuun (noin 20-30 000 asukasta) suhteutettuna joukon eri kokoisia ja tasoisia hotelleita, lodgeja ja guest houseja. Lushoton perusti taannoin saksalaiset, jotka antoivat kaupungille ehkä hiukan itsekkäästi saksalaiselta kuulostavan nimen Wilhelmstal.

”Moi oon Petrus, asun tällä hetkellä Wilhelmstalissa Tansaniassa ja ja...”

No joka tapauksessa, Lushoton sijainti Usambaran vuoristossa miellytti germaanin silmää siinä määrin, että alueesta kaavailtiin ehkä niin ikään hiukan itsekkäästi saksalaisten rikkaiden lomaparatiisia. Ajatus rakentaa hulppea lomakylä eurooppalaisille varakkaille ihmisille yhteen maailman köyhimpään valtioon jäi siinä mielessä puolitiehen, että paikalliset asuttivat saksalaisten rakentamat talot. Näinpä kaupunkikuva onkin poikkeuksellinen moniin muihin tansanialaisiin kaupunkeihin verrattuna juuri saksalaisen arkkitehtuurin ansiosta.

No tästä sitten seurauksena on tänä päivänä suuri germaanien lukumäärä niin kotipitäjässämme kuin yleisesti koko Tansaniassa. Josta sitten on seurannut se, että turismi on tullut sen mukana, josta sitten on seurannut se, ettei koko maasta löydy kolkkaa, missä ei olisi saksalaisomisteista hotellia.

Muller’s Lodgen nimi viittaakin aika vahvasti, ei ehkä Ranskaan, mutta enemmän tuonne Saksanmaalle. Aivan sataprosenttisen varmoja emme ole, että ovatko omistajat juuri kyseisestä maasta vai Sveitsistä, mutta jommasta kummasta.

Lodge sijaitsee noin 14 kilometriä Lushoton kaupungista ja 20 kilometriä kotoamme viereisellä vuorenrinteellä. Kuten yleensäkin, niin tämäkin lodge on sijoitettu kyllä niin keskelle ei mitään kuin se vain on ollut mahdollista. Tiheän metsän siimeksestä paljastuu yhtä äkkiä todella hyvin huollettu ja ympäristöltään miellyttävä majoitusvaihtoehto.

Tansanialainen palvelukulttuuri on mielenkiintoinen, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Huolimatta siitä, että puhumme sujuvaa swahilia, niin tälläkin kertaa meitä palveli kaksi eri henkilöä, joiden keskinäisessä kommunikoinnissa on joku muuttuva tekijä, joka tekee ruuan tilaamisesta erityisen hankalan. Pyysimme mahdollisuutta nauttia talon antimista, jolloin vastaukseksi saimme, että lähestyvän lounasajan vuoksi keittiöstä ei voi nyt tilata ruokaa listalta. Henkilökunta joutuu erikseen kysymään keittiöstä, että mitä ruokia nämä voivat valmistaa.

Vaihtoehtoina olivat: ranskalaiset, ranskalaiset kananmunalla tai ranskalaiset kanalla. Näistä kolmesta varsin hankalasta vaihtoehdosta päädyin tilaamaan listan ulkopuolelta ranskalaiset lihalla. Ruokajuomaksi tilasin pienen veden sekä Coca-Colan. Juomat toimitettiin ripeästi, jonka jälkeen siirrytään peritansanialaiseen ohjelmanumeroon; odottamiseen. Viiden minuutin odottelun jälkeen toinen henkilökunnan edustaja saapui kertomaan, että mahdollisuutena on tilata seuraavat ruuat: pasta bolognese, pasta carbonara... Kiitos, mutta teimme jo tilauksen ranskalaispainotteisesta menusta.

Ruuan valmistaminen ja sen toimittaminen kestää Tansaniassa hiukan kauemmin kuin Suomessa, eli noin tunnista kahteen. Parhaimmillaan olemme tehneet tilauksen klo 19:00 ja annokset on toimitettu pöytään 21:15. Odotellessa ehtii sopivasti juodakin kaikki ruokajuomat ja pakon sanelemana tilata lisää. Eikä Mullersin lodge tehnyt tässä asiassa pettymystä, vaan noin tunnin jälkeen pöytään tuotiin ruokailuvälineet.

Ruokailuvälineiden toimittaminen asiakkaalle on ikään kuin merkki siitä, että olet ylittänyt odotuksessa yli puolivälin. Se ei kuitenkaan tarkoita vielä sitä, että ruoka olisi mahdollisesti tulossa piakkoin. Uskomatonta, mutta totta on se, että siihen on tavallaan oppinut. Odotus ei ole ylitsepääsemätön, joskin uskomattoman turhauttava.

Ruoka on palvelun ohessa toinen bingo, jota asiakas pelaa omalla kustannuksellaan. Annoskoko, laatu ja koostumus vaihtelee päivän mukaan. Tällä kertaa annos oli poikkeuksellisen hyvännäköinen ja annoskoko sopiva. Kaveriani lainaten, ranskalaiset ovat aina hyvä valinta ravintolassa, koska niitä ei periaatteessa voi valmistaa väärin. Liha onkin sitten aivan toinen kysymys. Se on joko hyvää tai sitten pelkkää jännettä ja luuta, joka puskee jokaiseen hampaanväliin ja sitä on mahdoton niellä. Välillä jänne yhdistää kaksi lihanpalaa, joita ei saa veitsellä eikä hampailla erotettua toisistaan. Näin ollen yrittäessäsi nielaista lihakimpaletta, niin toinen puolikas lihasta jää suuhusi ja jänne pompsauttaa toisen puolikkaan jojon lailla ruokatorvestasi takaisin suuhusi.

Muller’s Lodgen tapauksessa erityispisteet menevät nimenomaan lihalle. Se oli keskimääräistä huomattavasti paremmin valmistettua ja helppoa syödä. Yleensä liha on leikattu peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi, joiden koostumus paljastuu vasta suussasi, mutta tässä tapauksessa liha oli leikattu ohuiksi siivuiksi. Mausteita oltiin muistettu käyttää, ja lihan maku oli todella positiivinen yllätys.

Käytännössä Tansaniassa oppii syömään kaiken ruuan käsillä ennen kuin esittelemään itsensä swahiliksi. Niinpä nytkin haarukka ja veitsi olivat lähinnä tavan mukaisesti vaihtoehtona asiakkaalle, mutta yksinkertaisesti paikallista ruokaa on helpompi syödä käsin. Ranskalaiset oltiin osattu valmistaa moitteettomasti ja todella positiivinen yllätys oli myös salaatti. Salaatti oli koostumukseltaa hiukan peruskurkkupohjaisen salaatin ja coleslawn välimuoto, joka toimi todella hyvin.

Lihan kera tarjoiltiin jääkaappikylmää ruskeaa kastiketta, joka lämmitettynä olisi saattanut olla hyvää. Tässä tapauksessa jätin sen kokonaan syömättä. Annoksen koristeellisuutta ja estetiikka oli lisätty ranskalaiskeon päällä ollut pieneltä pesusieneltä näyttänyt kukkakaalin poukura. Täysin turha osa annosta.

Siitä huolimatta Muller’s Lodge onnistui ruuassaan välttävää paremmin arvosanoin. Paikallisten ravintoloiden ruuantason liikkuessa yhtä suurella asteikolla kuin Lady Gagan aurinkolasivalikoima, niin voin sanoa Muller’s Lodgen olevan varteenotettava vaihtoehto.

Miinuspisteitä ruoka saa täysin kylmästä ja näin ollen pahanmakuisesta kastikkeesta, mutta muutoin annan puhtaat paperit. Ilman autoa ravintolaan kulkeminen on vaivalloista, koska se sijaitsee niin kaukana kaupungista. Dalladallat, eli paikalliset minibussit, ajavat Muller’sin läheltä ja halutessaan ravintolaan voi myös kävellä, mikäli maisemamatkailu kiinnostaa.

Ympäristö saa niin ikään pisteitä, vaikkakin muovikalusteet ja likainen pöytäliina laskeekin tunnelmaa. Harmiksemme aurikoinen sää oli vaihtunut pilviseksi, mutta paremmalla säällä ravintolan edusta on varmasti viihdyttävä ruokailualue. Piha-alueen ympärille on rakennettu myös baari, kahvi- ja teetiski, biljardikatos ja grilli/nuotiopaikka. Toisin kuin yleisesti luullaan, niin ei. Täällä ei ole ikikesä tai loputon kuumuus. Kotimme sijaitsee yli 1300 metrin korkeudessa ja veikkaisinpa, että Muller’s ehkä noin 1500 metrissä. Kylmimmän ajanjakson ollessa (kesä-elokuu) nuotiopaikalle on varmasti käyttöä. Loistava ratkaisu.

Tansaniassa kaksi ihmistä syö ja juo ravintolassa helpostikin noin 10eurolla. Mitä suositumpi turistikohde sen korkeammat hinnat. Muller’s edusti ehkä turhan korkeaa linjaa ja molempien ruuat ja juomat maksoivat noin 16,50eur. Siihen nähden millaisesta annoksesta oli kysymys, niin ruuan hinta olisi pitänyt olla huomattavasti alhaisempi.

Muller’s Lodge: 7-/10
Annos: ranskalaiset lihalla
Juoma: vesi + Coca-Cola
Hinta: noin 8,50e

Loppuun vielä pari vinkkiä Tansanian reissua suunnitteleville: valitse ruokapaikka tarkasti. Tämä valitettavan usein tarkoittaa sitä, että mitä enemmän länsimaalaisia asiakkaita niin sen enemmän ruuan ja ravintolan taso kasvaa. Lähtökohtaisesti saksalaista naapuriani lainaten, niin paikallisilla on usein hiukan poikkeava laatuvaatimus kuin eurooppalaisilla. Samalla myös ruokamyrkytyksen vaara pienenee. Älä ikinä mene ravintolaan todella nälkäisenä! Odotus saattaa todellakin kestää useita tunteja! Yritä ennakoida nälkä! Hedelmät ja vihannekset ovat täällä tuoreita ja tulevat suoraan paikallisilta viljelijöiltä. Esimerkiksi appelsiinit ovat aivan verrattomia verrattuna Suomeen. Niitä myydään suoraan kadulta, joten ennen syömistä kannattaa huuhdella hedelmät. Esimerkiksi banaanin syöminen on kuitenkin suhteellisen turvallista. 

Älä syö mitään, mitä et tunnista tai mitä joku täysin outo henkilö sinulle tarjoaa kadulla tai vaikkapa linja-autossa. Valitettavasti esimerkiksi linja-autoissa tapahtuu varkauksia, kun tietämättömille turisteille on syötetty lääkkein tai huumein varustettuja hedelmiä. Tämä on kuitenkin todella harvinaista, mutta sen vaara on silti todellinen. Bussiasemilla kauppiaat myyvät erilaisia hedelmiä, joiden ostaminen on turvallista, kun muistaa huuhdella hedelmät ennen syömistä.

Varmista ravintolassa, että lasisi on kuivattu kunnolla. Usein laseja säilytetään jääkaapissa, joten kun se tuodaan ulkoilmaan ja aurinkoon, niin siihen muodostuu kosteutta. Tämä on täysin vaaratonta, joten varmista että jos lasisi on kastunut, että se johtuu jääkaapista. Veden kanssa kannattaa ihan aiheesta olla varovainen erityisesti pienten lasten kohdalla. Suurin osa lapsikuolleisuudesta on likaisen veden aiheuttama myrkytys ja veriripuli on yleistä lapsilla. Jos tulet asumaan Tansaniaan tai pidemmäksi aikaa, niin keitetty vesi on juomakelpoista, mutta sen sijaan vaivattomampaa on hankkia vedensuodatin. Pullovesi on niin arvokasta, ettei sitä kannata ostaa. Puhtaan veden tarve kasvaa siinä vaiheessa, kun sitä ei ole saatavilla.

Veteen liittyen, pese hampaasi juomavedellä. Suihkuvettä ei kannata juoda, äläkä missään tapauksessa juo vesijohtovettä.

LINKIT:

MULLER'S LODGE

Tämä blogi on ruokablogi ja se pidetään ainoastaan ruokablogina. Näin ollen tässä blogissa ei tulla käsittelemään sen enempää työtämme täällä tai elämistä. Mikäli tämä kiinnostaa, niin virallista blogiamme voi seurata täältä:

DESTINATION LUSHOTO

Purilaisen Marssin virallinen Facebook-ryhmä taas löytyy täältä:

PURILAISEN MARSSI

Älkääkä unohtako hyviä ystäviäni, eli Pariisin Kevään miehistöä, jotka ovat julkaisseet juuri uuden sinkun Odotus:

PARIISIN KEVÄT